Säästän nuo herkkupalat myöhempään ajankohtaan ja jatkan silti kirjoittelua samaan tahtiin eli uusi teksti putkahtaa tänne aina lauantaisin, ennen saunaa.
Nyt mielessäni on tosiaan työn tuottavuus. Tai no, ei se päällimmäisenä mielessä ole, mutta kirjoitetaan nyt siitä..
Aluksi on syytä määritellä käsite, koska muuten menee heti alkuun vähintäänkin yrityksen tuottavuus, kustannuskilpailukyky, yksikkötyökustannus ja tämä asia sekaisin. Sovitaan siis, että käytämme Tilastokeskuksen määritelmää: ”Työn tuottavuus lasketaan jakamalla bruttokansantuote (eli arvonlisäys) tai tuotos sen aikaansaamiseksi käytettyjen työtuntien määrällä. Uusklassisen talousteorian mukaan talouskasvu syntyy työn tuottavuuden kasvusta.”
Siihen nähden, että työn talouskasvu syntyy yleisen teorian mukaan työn tuottavuuden kasvusta, asiasta puhutaan uskomattoman vähän.
Mikäli olet eri mieltä, niin sinulla meni jo tuo terminologia sekaisin. Esimerkiksi yksikkötyökustannuksesta puhuttaessa mennään elinkeinoelämän edunvalvojien yksisilmäisyyden vuoksi medioissa suoraan puhumaan tuntipalkoista ja työajoista.
Tuottavuus vaan yhä harvenevassa määrin korreloi suoraan käytetyn työajan kanssa. Ja kyllä urakkapalkoilla on tehty jo muutaman ihmismuistin verran ”perinteisiä” töitäkin pari astetta kovemmalla tuottavuudella, kuin mitä tuntipalkoilla.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun näkemystäni aihepiiristä ylös kirjaan. Aamulehdessä olen tuottavuutta ja kilpailukykyä käsitellyt ainakin seuraavasti:
- 30.8.2013: Laadukkuus parantaa kilpailukykyä
- 13.10.2016: Osaava omistaja toi tuottavuusloikan
Nyt kirjoitin työn tuottavuus -tilastoista Insinööri-lehden palstalle. Huomioni oli, että huolissaan Suomessa tulisi olla eritoten rahoitus- ja vakuutuslaitos -toimialan sekä julkisen sektorin työn todella heikosta, jopa negatiivisesta työn tuottavuuskehityksestä.
Julkisen sektorin osalta tilanne on kestämätön, palveluiden ja toiminnan sähköistäminen on mitä ilmeisimmin tuonut enemmän lisätyötä kuin siitä on ollut hyötyä. Eikä tilanteen muuttaminen ole helppoa.
Tampereella ymmärrys digitalisaation hyödyntämisestä on päätösten perusteella hyvin ohkaista. Kaupunginhallitus kun päätti taannoin, että kaupunki säästää digitalisaation avulla 10 miljoonaa vuoteen 2020 mennessä.
Yhtälö on mahdoton. Digitalisaatio ei ole ratkaisu, vaan ensisijaisesti joukko ratkaisuja, jotka osaavasti sovellettuina nopeuttavat prosessin läpimenoaikaa ja parantavat laatua.
Tampereella ei ole mitään syytä olettaa, että digitalisaation avulla suunnitellut säästöt toteutuisivat. Sitä ennen kun johdon pitäisi pystyä johtamaan arvon tuottamista asiakkaille sen sijaan, että johdetaan kustannuksia.
”If you manage costs, your costs go up. If you manage value, your costs go down.” -John Seddon.
Eiköhän tässä ollut yhdelle lauantaille riittävästi työn tuottavuudesta ja laajemminkin. Jostain muusta enemmän tai vähemmän sopivasta aiheesta kirjoittelen taas viikon kuluttua – ennen saunaa.
Parahin terveisin,
*Kalle
Kalle eduskuntaan!