Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Tampereen talous tervehtyy, kun ryhdytään vastaamaan kysymyksiin miksi, miten ja kenelle

Lisätty 17.11.2019

Huomenna 18.11.2019 Tampereen kaupunginvaltuusto päättää ensi vuoden talousarviosta. Julkinen keskustelu pyörii paljon tulevan veronkorotuksen ympärillä. Mahdollisimman kovaa korotusta ajavat julistavat totuutenaan, että veronkorotus on vaihtoehto palvelujen heikkenemiselle. Näinhän ei toki todellisuudessa ole, vaan tätä menoa veronkorotus ja palveluiden leikkaukset toteutuvat vuoron perään molemmat.

“If you manage costs, your costs go up. If you manage value, your costs go down.”, sanoo John Seddon lean-filosofian mukaisesti – ja tästä on kyse myös julkisen sektorin alati kasvavista budjeteissa. Poliitikot ja johtavat virkamiehet ovat oppikirjaesimerkkejä, miten kustannuksia johtamalla saadaan kustannukset kasvamaan.

Niin käy, kun ei tarvitse miettiä miksi, miten ja kenelle, vaan riittää kun vastaa kysymykseen mitä. Työn tuottavuus laskee, minkä voit nähdä tästä tilastokeskuksen tietokannoista ajamastani taulukosta:

Lähde: TilastokeskusLähde: Tilastokeskus

Paljon puhuttu digitalisaatiokin on toistaiseksi vain heikentänyt työntekijöiden tuottavuutta julkisella sektorilla. Tosin se oli ennaltakin nähtävissä, että mikäli digitalisaatiota johdetaan ikään kuin se olisi itse tarkoitus, näin tulee käymään.

Tampereen kaupunginhallitushan päätti viime vuonna 10 miljoonan säästöistä digitalisaation avulla. Toistaiseksi yhtenäistä palveluprosessien mallinnusta ja digitaalisten palveluiden arkkitehtuuria – eli kestäviä pohjia digikehitykselle – ei ole tehty, eikä edes aloitettu tekemään. Näin ollen ainoat, jotka lopulta saavat tuottoa kaupungin hajanaisista digihankkeista, ovat konsultit ja järjestelmien toimittajat.

Ja kun media kannustaa poliitikkoja ja johtavia viranhaltijoita tähän toimintaan antamalla lähes poikkeuksetta vastausvaihtoehdot a) mitä palveluja heikennetään vai b) korotetaanko veroja, olemme tilanteessa, jossa toteutuvat molemmat edellä mainituista.

Aiemmin tänä vuonna kirjoitin työn tuottavuudesta: https://kiili.fi/blog/tyon-tuottavuuden-kasvattaminen-on-yhteinen-tavoite/

Tänään Aamulehti kysyi valtuutettujen kantaa ja mahdollisia vaihtoehtoja veronkorotuksille. Vastasin:

--

”Ei tarvita leikkauksia, selityksiä tai veronkorotuksia, vaan ketteriä ja asiakaslähtöisiä, digitalisaatiota hyödyntäviä prosesseja ja operatiivisen toiminnan tavoitteellista johtamista, jotta päästäisiin työn tuottavuudessa ensin edes 2000 vuoden tasolle. Nyt huono systeemi mitätöi hyvien ihmisten ponnistelut.” (https://www.aamulehti.fi/a/5feb518f-a92c-4a91-881d-babd8ac22ba5?c=1522737894164)

--

Korostan tähän väliin, että ymmärrykseni kokonaisuuden suorituskyvystä on saman kaltainen kuin W.E. Demingillä, jonka mukaan 95% suorituskyvystä on systeemin / organisaation aikaansaamaa ja 5% johtuu ihmisistä. Eli en pidä jullkisen sektorin työntekijöitä laiskoina missään tapauksessa.

Mutta mitä tapahtuu huomenna, on verojen korottaminen, jossa laitetaan palkansaajat maksamaan heikosta operatiivisen toiminnan johtamisesta. Niiltä otetaan, jotka omillaan yrittävät toimeen tulla: nostetaan tontin vuokria, kiinteistöveroja, keksitään hulevesimaksu...

Pitkin hampain itse äänestän huomenna korkeintaan 0,5% korotuksen puolesta. Miksi äänestän korotuksen puolesta, vaikka olen sitä mieltä, että veroja nostamalla ei taloutta tervehdytetä? -koska poliittinen systeemi on sellainen, että mikäli aion saada aikaan muutoksia, joissa aletaan keskittymään talouslukujen rinnalla palveluiden asiakaslähtöisyyteen, läpimenoaikoihin ja prosessien hajonnan pienentämiseen, niin sitä täytyy nyt näin äänestää.

 

Terveisin,

*Kalle

Kalle KiiliKalle Kiili