Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Maailma ei ole valmis.

Kalle lukee lakia, osa 2: Tasa-arvoa ei tarvitse soveltaa uskonnonharjoituksissa

Lisätty 17.11.2018

Viime viikolla aloitin kansanedustajaehdokkuuden innoittamana lain lukemisen blogin tuottaminen mielessä. Tämän saunapäivän lain valitsin kultaiselta 80-luvulta. Se säädettiin katsoessani maailmaa lähes nelivuotiaan silmin, 8.8.1986. Maailma oli alaviistosta perspektiivistä katsottuna iso.

Kyseessä on siis Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, jota on sittemmin päivitetty useampaan otteeseen. 2014 lakiin otettiin sisään mm. sukupuoli-identiteettiin liittyvän syrjinnän estäminen.

Lain tarkoitus on estää sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä, edistää tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Vaikka lain säätämisestä on kulunut 30 vuotta, lain tarkoituksen toteuttaminen on jatkuvasti kesken.

2§ Herättää kiinnostukseni heti alkuunsa, siinä määritellään lain soveltamisen rajoitukset. Niitä on suuri yleisö huomioiden kaksi. Lakia ei sovelleta:

1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan; eikä

2) perheenjäsenten välisiin taikka muihin yksityiselämän piiriin kuuluviin suhteisiin.

Tuntuu kummalliselta, että vielä vuonna 2018 uskonharjoitukset ovat tasa-arvolain ulottumattomissa. Josta tulikin mieleeni, että jotain kirkon uudistumistarpeesta muuten kirjoitin vuonna 2013: Kansankirkon tultava rohkeasti tähän päivään. Nyt kun itsekin vuosien perästä tämän kirjoituksen luen, hymyilyttääkin hivenen.

Lainsäätäjien olisi nähdäkseni jo syytä selkeästi sanoa EI myös kaikelle uskonnon varjolla tapahtuvalle syrjinnälle. Sanoa, että uskonnonharjoitus, jossa toinen sukupuoli on toista tasa-arvoisempi, ei nauti missään Suomen lain nojalla erityisvapauksia. Vaikka tämä sitten vaatisi syrjinnän eston lisäämisen myös perustuslakiin. Siinä nämä arvot punnittaisiin, uskonto ja tasa-arvo.

Kun pääsen irti ajatuksista, miten joissain uskonnoissa naisia kohdellaan, jatkan lukemista ja pysähdyn seuraavaksi pykälään 4a ” Julkisen hallinnon ja julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpano”:

--

…kunnallisissa että kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

--

Tässä kohti mieleeni nousee Tampereen kaupungin vaikutusvaltaisin virallinen elin, kaupunginhallituksen perustama puheenjohtajatoimikunta. Toimikunnan kokoonpanossa taitaa olla yksi nainen. Kokoonpanon tasa-arvottomuuteen on kyllä se erityinen syy se, että valtuustoryhmät ovat valinneet puheenjohtajikseen miehiä. 

Mutta edistääkö kaupunginhallitus tasa-arvon toteutumista, kun tietoisena ongelmasta perustaa tämän virallisen elimen? Lain ensimmäisen luvun 4§:n perusteella ”Viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.” Loiko kaupunginhallitus tällä päätöksellään edellä määritellyt hallinto- ja toimitavat? Ei luonut. 

Noudattiko tätä velvollisuutta myöskään herra konsernijohtaja, kun päätösesityksen hallitukselle teki 8.1.2018 tämän miesvaltaisen elimen perustamiseksi? Ihmettelen, miten tasa-arvoa puheissaan edistävä Aamulehtikään ei ole ongelmaa isommin esiin nostanut.

 

Mutta taas takaisin asiaan eli lakitekstiin…

Kokonaisuudessaan laissa on kolmen tyyppisiä säännöksiä: 1) Syrjinnän kieltoja 2) Toimia tasa-arvon edistämiseksi 3) Miten asioita valvotaan.

Tasa-arvoa edistävistä säännöksistä voisi nostaa esiin tasa-arvosuunnitelman, jonka jokaisen yli 30 työntekijää työllistävän yrityksen on tehtävä vähintään joka toinen vuosi. Olisin erittäin halukas kuulemaan tutkimuksista, jotka kertovat miten paljon tasa-arvoa on tämän lakisääteisen suunnitelman perusteella edistetty. En näet ole kuullut ilon kiljahduksia yhdestäkään yrityksestä siinä vaiheessa, kun on aika päivittää tasa-arvosuunnitelma. Keskitytäänkö yrityksissä siis todellisuudessa tasa-arvon edistämiseen vai riittääkö, kun täytetään lain vaatimus suunnitelman tekemisestä?

Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että lakiin on lisätty vuonna 2014 vielä erikseen § 6 b: palkkakartoitus, jonka avulla työnantajat ovat velvollisia selvittämään, ettei samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole perusteettomia palkkaeroja.

Yllätyksenä siinä mielessä, että naisen euro vieläkin 76 senttiä, mikäli verrataan keskiansioita. Toki iso merkitys tätä laskukaavaa käyttäessä on sillä, että naiset työskentelevät enemmän huonommin palkatuilla aloilla. EK:n laskuopin mukaan naisen euro onkin 97 senttiä, kun verrataan tismalleen samaa työtä tekeviä. Miksi naiset sitten työskentelevät useammin huonommin palkatulla alalla, on seuraava hyvä kysymys.

Tässä olivat päällimmäiset heränneet ajatukseni, jotka kumpusivat tasa-arvolain lukemisesta. Mikäli sinulla on tullut vastaan jokin lainsäädäntö, jonka sisältö on tavalla tai toisella lukusuosituksen ansaitsevaa, niin vinkkaa ihmeessä minullekin osoitteeseen kiili@live.com

 

Sarjan seuraavan tekstin kirjoitan taas viikon päästä lauantaina – ennen saunaa.

 

Parahin terveisin,

*Kalle

 Kalle eduskuntaan 2019!Kalle eduskuntaan 2019!