Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Maailma ei ole valmis.

Kalle lukee lakia, osa 1: Mitä Puolanmaan Zsaari tekee Suomen rikoslaissa?

Lisätty 10.11.2018

Lähdin toistamiseen mukaan laajaan mutta outoon työhaastatteluprosessiin, jolla kansanedustajia valitaan. Päätin tutustua avoimesti edeltäjieni työhön nyt alkavalla kirjoitussarjalla. Haen lainsäätäjän tointa, joten perehdyn nyt voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Uusi kirjoitus tupsahtaa tänne blogiini jokaisen viikon lauantaina, ennen saunaa. Tulen sarjassa käsittelemään vähintään yhden lain jokaiselta vuosikymmeneltä, jolloin voimassa olevaa lainsäädäntöä on säädetty. Juristikavereilleni varoitus, tulen lukemaan lakia kuin piru raamattua, valikoiden ja karrikoiden.

Aloitetaan laista, joka annettiin vuonna 1889 ja joka tuli voimaan 1894 kumoten vuoden 1734 lain rikos- ja rangaistuskaaret: Suomen rikoslaista.

Alkutekstiä lukiessa tarkistan opuksen kannet. Sattuiko käteen sittenkin lasten satukirja? Ilokseni totean, että ei. Laki alkaa näet näin:

--

Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan:

--

Alku vaikuttaa siis lupaavalta – lainsäädäntökö muka kuivaa! Koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, peräti Puolanmaan Zsaari, on Jumalan Armosta vahvistanut tämän tärkeän lain! Edeltäjilläni lienee ollut huumorintajua, kun ovat perinnöksi jättäneet nämä virkkeet iloksemme. Vakavasti puhuen, voidaan kyllä kyseenalaistaa, onko Puolanmaan Zsaarin paikka voimassa olevassa lainsäädännössä. Historiankirjat kun ovat erikseen.

Itse lainsäädäntö näyttää muuttuneen alkuperäisestä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, jotka kyllä tunnistaa jo kirjoitusasusta. Pääosin ajan tasainen rikoslaki vaikuttaa olevan kirjoitettu vuonna 1991 tai sen jälkeen.

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate on lain kantava määritelmä ja tulee perustuslaista. Laillisuusperiaate määrittää, että vain sellainen teko on rikos, joka on selkeästi rikokseksi määritelty sen tekohetkellä. Suorastaan rikollisia eivät siis ole pelkästään moraalisesti arveluttavat teot..

..paitsi loukkaukset sukuoikeutta kohtaan! Rikoslain 18 luvussa näet tuomitaan ankarasti sukunsa tai säätynsä väärin ilmoittaminen:

--

Jos joku sanoo nimensä tahi säätynsä muuksi, kuin se on, ja jos toinen siten aviosopimukseen petetään…rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka sakolla.

--

Edellinen on tosiaan paitsi moraalitonta, suorastaan rikollista. Epäselväksi jää se, koskeeko tämä pykälä myös rekisteröityjä parisuhteita. Jos nyt kuitenkin olette suvustanne virheellisen todistuksen aviosopimukseen päästäksenne antaneet, haluan muistuttaa teitä kaikkia, että älkää hyvät ihmiset ainakaan yhtään pidemmälle edetkö. Silloin ei enää sakoilla selvitä:

--

Jos siihen tulee vihkiminen lisäksi, taikka jos pettäjä makaa naisen, joka on aviosopimukseen vietelty; olkoon rangaistus kuritushuonetta korkeintaan kaksi vuotta taikka vankeutta vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta, taikka, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, kuritushuonetta korkeintaan neljä vuotta.

--

Tässä hyvin yksisilmäinen ja vahvasti lukukokemusta ajatellen kirjoitettu yhteenvetoni Suomen rikoslaista. Lukuhermonne tuskin kestäisi jokaisen pykälän avaamista, eikä insinöörin sellaiseen kannattaisi ryhtyäkään.

Johtopäätökseni on, että lakitekstin yhdenmukaistaminen ja historian havinoiden siirtäminen museoon olisi noin alkuun paikallaan. Ihan linjassa laki ja rangaistusjärjestelmäkään ei ole: rikoslaista löytyy näet vieläkin tuomio "kansalaisluottamuksen menettäminen", mutta löydän vuodelta 1969 ”Laki eräiden lisärangaistusten poistamisesta” -säädöksen, jossa mm. kansalaisluottamuksen menettäminen poistetaan rangaistusjärjestelmästä.

Eri rangaistusten pituuksista saataisiin sitten useampi pidempi ja vakavampi pohdinta aikaan, koska näyttää, että henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset eivät lain silmissä ole talousrikosten tasolla – minun arvomaailmaani peilaten.

Ensi viikolla kerron väriä säästelemättä jonkin toisen vuosikymmenen säädöksestä – lauantaina, ennen saunaa.

*Kalle