Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Maailma ei ole valmis.

Suomi nousee vain yhteistyöllä

Lisätty 16.09.2015

Esitän alla kolme seurausta, mihin insinöörimäisellä logiikalla päädytään, mikäli sovun tietä ei löydetä.

Yllä olevalla otsakkeen kirjoitin myös keväällä Tampereen Insinöörien puheenjohtajan palstalla. Lähes identtinen otsikko löytyy Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin kirjoituksesta Suomi nousee vain yhdessä sopimalla.

Ay-liikkeelle sovitetaan jarrumiehen roolia yhteiskunnan kehitykseen - ja ilmapiiri on suotuisa tuon veisun laulamiseen. Jotain täytyy aina voida osoittaa syyttävällä sormella. Jotain toista kuin itseä.

Viime vuodet on menty lähes nollalinjaisilla palkankorotuksilla, jotka tarkoittavat oikeasti reaaliansioiden laskua. Akava olisi myös ollut halukas ratkomaan Suomen ongelmia yhteiskuntasopimuksen kautta. Tämän jälkeen ei voi vain ottaa vastaan kaavailtuja yksipuolisia toimenpiteitä, jotka toteutuessaan ajavat työmarkkinamme sekasortoon. Alla loogisesti päättelemäni kolme seurausta, mitä tapahtuu ellei asioita pystytä sopimaan.

1. Liittokierrokset tuovat lakkoaallon. Tulevan puolentoista vuoden aikana reippaasti yli 200 työehtosopimusta aukeaa eli tulee uudelleen neuvoteltaviksi. Mikäli jotain työehtosopimuksessa sovittua heikennetään lain muutoksen kautta, seuraa loogisesti tästä, että työrauhaa vastaan työntekijät tulevat vaatimaan parannusta niihin asioihin, joita laki ei rajaa sovittavien asioiden ulkopuolelle. Kuten esimerkiksi palkankorotukset. Jos vaikkapa lisien leikkausten myötä viedään joltain alalta 10%, niin arvatkaa mistä lähdetään työehtosopimusten palkankorotusneuvotteluissa liikkeelle?

2. Kansa jakautuu syvemmin kahtia. ”Tavallisella” työllä ei enää voi saavuttaa riittävää elintasoa ja turvaa perheelleen. Palkkakuilu kasvaa pieni- ja suurituloisten kesken. Suurin osa suomalaisista ei pidä reiluna, että samalla kun pienituloisilta viedään elämiseen kriittisiä tuloja pysyvästi, hallitus ja eduskunta osallistuvat säästöihin luopumalla jaloeleisesti viikon palkasta. Ensi vuonna. Yhden kerran. Samaan aikaan myös valtionyhtiöissä johto kahmii järjettömiä korvauksia toimistaan. En pysty löytämään perusteita, miten vaikkapa VR:n Aro ansaitsee ~800 000 euroa vuodessa (2014 vahvisttu verotus). Monopoliasemassa hän ei saa toimintaa kannattavaksi, vaan ”joutuu” saneeraamaan henkilöstöä.

3. Suomalaisesta työmarkkinajärjestelmä tulee kerralla epävakainen ja ennustamattomasti käyttäytyvä. Seuraavat eduskuntavaalit tullaan käymään teemalla, muutetaanko työlainsäädäntö jälleen ympäri toiseen suuntaan. Jos suomalainen työlainsäädäntö on vaarassa kääntyä päälaelleen neljän vuoden sykleissä, kuka tänne pystyy, saatika haluaa investoida. Samalla järjestöt pyrkivät ottamaan yhä vahvempaa valtaa poliitikoista. Tulemme näkemään miten elinkeinoelämä ja ay-liike laittaa miljoonia likoon eduskuntavaaleissa saadakseen haluamansa hallituksen. Työlainsäädännön muutoksia ei enää neuvotella – ne ostetaan.

Minun on paha olla tästä tilanteesta. Ensin siitä, että SAK ja STTK eivät olleet valmiita lähtemään yhteiskuntasopimuksella ratkomaan ongelmia. Sitten siitä, miten hallitus tekoon vastasi.

Minun on paha olla Tampereen Insinöörien puheenjohtajana, Insinööriliiton hallituksen jäsenenä, tuotekehitysinsinöörinä, luottamusmiehenä – mutta ennen kaikkea perheellisenä, joka omaa keskustalaiset, alkiolaiset arvot.

Lopuksi muistiin etenkin keskustalaisille Urho Kekkosen sanat, jotka löytyvät myös puolueen periaateohjelmasta otsikon ”Ehyeen yrittäjyyden yhteiskuntaan” alta:

”Pitäkää puolueen linja sellaisena, ettei kukaan ihminen tässä maassa voi sanoa, että maalaisliitto on unohtanut köyhän ihmisen asian.”